ORR maailmanlopun odotusta

Muutama ehdotus työttömyyden hoitoon

Työttömyyttä ollaan ilmeisesti tämänkin hallituksen osalta ratkomassa vanhoilla ajatuksilla, joiden keskeinen sisältö on rankaisussa ja pakottamisessa. Tällainen on varmasti loogista ja rationaalista, varmasti virkamiehiä ja muita päättäjiä työllistävää, mutta ratkaiseeko tämä yhteiskuntaamme syvimpiä ongelmia, näköalattomuutta ja kapeakatseisuutta? Onko karttakepin naputtaminen sormille tosiaan se motivoivin menetelmä luoda paljon kaivattua positiivisuutta ja talouskasvua?

 

Oman kokemukseni mukaan ei. Olipa taka-ajatus miten hieno ja ylevä tahansa, johtaa motivoiminen kielteisyydellä helpommin kielteisyyteen kuin myönteisyyteen. En voi kieltää, ettenkö yhä kokisi katkeruutta ja vihamieltä kotikuntani viranomaisia kohtaan -- olipa tapahtumista aikaa miten monta vuotta tahansa. En voi olla kokematta, etteikö elämästäni olisi mennyt neljää vuotta hukkaan tyhjänpäiväisessä pakkopuuhastelussa ja pakotetussa näköalattomuudessa. Ehkä olisin halunnut tehdä sitä ylläpitokorvausta vastaan jotain tavoitteellisempaa ja konkreettisempaa kuin mitä tarjolla on.

 

Siksi kaivankin muutaman vanhan ajatuksen vuosien takaa. Ensimmäisen heitin ilmoille osittain provosoidakseni, kokeillakseni kepillä jäätä: mitä jos työpajat muuttuisivat aikuisten ihmisten päiväkodeista enemmän kunnan tarjoamiksi työtiloiksi? Kenties hankkeet jatkuisivat kuten ennekin, mutta sen sijaan että tehtävät tulisivat työpajalle, ohjaittaisiinkin ne sopivalla osaamisella varustetulle henkilölle pyrkimyksellä luoda yhteyttä tämän ja tilaajan välille.

 

Tällaisella toiminnalla voisi hyvin olla sama 300 euron tuloraja kuin muullakin työmarkkinatuen kanssa tehdyllä työllä, mutta nähdäkseni vaikutus olisi aktivoivampi ja motivoivampi kuin nykyinen järjestely, jossa työtön on, kuten muuan työnjohtaja asian minulle ilmaisi, ”työpajan omaisuutta”. Työtön saisi näin luotua konkreettista verkostoa ja otettua vastuuta tekemisestään.

 

Tai toinen: miksemme luo tietojärjestelmää, joka hieman sosiaalisten medioiden tapaan pyrkisi verkostoimaan ihmisiä heidän osaamisensa ja intressiensä mukaan erilaisiin hankkeisiin ja orastaviin liikeideoihin? Voidaan ajatella, että tällaiseen järjestelmään ladattaisiin ansioluettelot ja ehkä jotakin näytteitä työstä, ehkä mahdollisuus työllistäjille antaa suosituksia.

 

Esitän tämän ajatuksen etenkin vastavetona osallistavalle sosiaaliturvalle, johon käsittääkseni kaavailtiin myös hieman vastaavanlaista tietojärjestelmää. Minusta ajatus on osin oikea, mutta olisi hölmöä varata moinen järjestelmä vain risusavottaa ja vanhusten ulkoilutusta varten. Jos ongelmamme tosiaan on viennissä, ei minusta ole lainkaan hullumpi idea kannustaa ihmisiä löytämään toisiaan ja kehittämään liikeideoita kuin helpottaa keikkaluontoisten töiden löytämistä ja muuta uranluontia. Tällaisellakin voisi olla hyvinvointia ja aktiivisuutta lisääviä vaikutuksia siinä missä puulaatikoiden petsauksella tai linnunpönttöjen rakentamisella 9 euron päiväkorvausta vastaan.

 

Kuntouttava työtoiminta voidaan pitää edelleen kuntouttavana työtoimintana ja suunnattuna heille, joilla on oikeita ongelmia ja avuntarvetta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Minna Hänninen

Työttömyyttä ei pidä hoitaa, koska työttömyys on luonnollinen olotila.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Pohdiskelin samoja juttuja äskettäisessä postauksessani.

Mikäli ihmistä kohdellaan passiivisena objektina hän myös muuttuu sellaiseksi.

Työttömät pitää mieltää aktiivisiksi toimijoiksi, jotka aina tarpeen vaatiessa käyttävät työkkärin palveluita.

Tosiaan kunnollinen työnhakijarekisteri puuttuu ja sellainen on luotava. Siinä tulisi olla myös täydelliset oppilaitosten vahvistamat koulutustiedot. Rekisteritiedot voisi täyttää valmiiksi jo valmistuessa ammattiin. (Työkyvyttömät on kirjattava omaan erilliseen järjestelmäänsä.)

Työpaja ideasi on myös hyvä.

Minna Hänninen

Työvoimapoliittiset toimenpiteet ovat inhottavia jos eivät justiinsa satu kohilleen. Esim. jos menet kurssille, joka ei erityisimmin miellytä, mutta vaihtoehtoja ei ole. Muut kurssilaiset ja opettajat yrittävät saada sinut hajoamaan henkisesti, mutta jos olet päättänyt kestää, niin selviät. Minulle on sanottu eräästä kurssista, että kukaan ei ole käynyt sitä loppuun asti, mutta minä suoritin sen, vaikka oli kyl hurja kokemus. Jos osaisin, niin voisin kirjoittaa kirjan kokemuksistani työkkärin ihmeellisessä maailmassa :)

Toimituksen poiminnat